sunnuntai, 25. lokakuu 2009

Miss Suomi

Tänään minä olin taas missikisoissa. Lähdettiin äitin ja Riitan ja yhden minun poikakaverin, Sepon kanssa Tuulokseen aamusella. Ne missikisat oli jossain ihme parkkihallissa, mikä oli monen mielestä aika kurja ja pelottava paikka, mutta minun mielestäni kurjinta oli ehkä ne Alman jättämät terveiset minun poksiini... Sillä oli nimittäin ehkä tullut joskus hieman huono olo auton kyytissä ja minut vaan survottiin sinne sekaan... Ja ne huomattiin vasta kun oltiin lähdössä takaisin kotiin päin... Et tosi kiva.

No kuiteski, ensin kehässä pyöri Seppo, mutta tuomaria kismitti siinä joku ja se ei voittanu. Sitten siinä oli välissä pari muutakin ja sitten mää menin. Meitä avoimen luokan tyttöjä oli 8 kappaletta, ja oltiin aika kauniita kaikki. Äitiäkös se vasta jännitti sellainen. No, se tuomari pohti meidän kaunemmuusjärjestystä ihan hirmu kauan, mutta kuitenkin loppujen lopuksi se valitsi minut kaikkein kauneimmaksi meistä "avohoitoluokkalaisista" niinkun Maisa sanoo. Sitten siinä oli vielä yksi valionainen ja vetskunainen ja sitten mentiin paras narttu -kehään. Tuomari juoksutti meitä ihan hirveettömän monta kierrosta ja mietti ja pohti taas tosi kauan, mutta sitten se valitsi kolmanneksi ja neljänneksi sellaiset jotka olivat minun luokassani olleet toinen ja kolmas. Siinä kohtaa äiti tajusi, että minä olin kahden parhaan joukossa, koska olisi se ollut hassua jos ei se minua olisi valinnut vaikka ne kaksi minun jälkeeni sijoittunutta valitsi. Sitten se alkoi jännittämään, että voittaakohan sen koko roskan nyt se valionainen, vai kenties juniori- tai nuorten luokan narttu. Koska jos joku junnu tai nuori voittaa, niin se saa sertin ja minä en, mutta se valio ei tietty enää sitä tartte. 

Niin, eli kertokaapas nyt hyvät ihmiset missä oli tuon äitin luotto meikäläiseen kun se ei siinä kohden ajatellut että MINÄ voisin ehkä voittaa ne kaikki? Voitte uskoa sen järkytyksen ja riemun kun tuomari määräsi valionaisen kakkospallille, ja minut sitten kaikkein kauneimmaksi naiseksi! Voi kyllä se oli onnellinen, ja niin olivat muutkin minun sankoista kannatusjoukoistani! Aatelkaa, minun Sofi-äidin koko perhe oli lähtenyt minua kannustamaan! Kyllä kannattikin, niin hienosti meni tänään! No sitten minä menin vielä pyörimään sen komeimman pojan kanssa kehään, mutta sen Junnun tuomari katsoi minua hienommaksi, mutta se ei haitannut kyllä ollenkaan :)

Elikkäs siis, kun minä nyt tänään olin Miss Tuulos, ja sain sitten taas sellaisen sertifikaatin, ja olen jo muutama viikko sitten täyttänyt kaksi vuotta, ja kun minulla oli ennestäänkin niitä sertejä, niin minusta tuli sitten samalla Miss Suomi, eli Suomen Muotovalio!

Kirjoitan vielä arvostelunkin tuonne omalle sivulleen, ja samalla edellisenkin näyttelyn, eli Erkkarin arvostelun. Sielläkin minä pärjäsin ihan hienosti; sain vara-sertin ja olin avoimen luokan narttujen toinen. Ja siellä oli vissiin joku 80 narttua... Mut joo, tulokset tulossa sinne ihan hetikohta justaansa!

maanantai, 5. lokakuu 2009

Silent Killer

Perjantaina minä sain aika kivan synttärilahjan. Minä pääsin pelaamaan sellaista kaupunkisotaa. Siellä mentiin sellasissa pienissä vaneriluolissa pimeessä, aseina vaan omat kynnet ja hampaat. Vastustajana oli Suuuuri ja Pelottava Punakettu - no ei vais, oikeesti semmonen vähän plösö Risto-kettu jonka kanssa mä oon kerran aiemminkin ollut sellasessa paneeliväittelyssä siellä samassa paikassa. Pelin nimi on siis se, että Risto saa vähän etumatkaa kun se menee sinne luolaan, ja mä lähren perään sitä sieltä etsimään. Ensin Risto menee siihen keskelle luolastoa keskipesään, jossa vähän niinku tarkastetaan että molemmat kaupunkisotapelin osapuolet on niinku kartalla. Sit ku kettu kuittaa ja mää kuittaan niin peli alkaa. Risto lähtee ensin ja yrittää harhauttaa suurta metsästäjää valitsemalla joko Idän tai Lännen. Sitten se piiloutuu ja jää silmät kiiluen väijymään vastustajaansa valitsemaansa piilopaikkaan. Minä, suuri, mutta varsin pieni metsästäjä, pääsin liikkumaan luolassa niin äänetönnä, että onnistuin hämmentämään niin vastapelurini Riston kuin kaikki ihmisetkin. Löysin Riston noin sadasosasekunnissa kyhjöttämästä sieltä piilostansa, mutta sepäs olikin siellä suojassa vanerin takana. Niinpä murahdin ja lähdin etsimään toista reittiä. Siinä vaiheessa ihmiset luolan ulkopuolella menivät hämmennyksiin, koska minusta ei kuulunut pihaustakaan, ja ne eivät huomanneet että olin jo kahdessa sadasosassa ehtinyt toiselle puolelle luolastoa. Osasin myös liikkua niin pienenä, että edes liput eivät liehuneet luolien katoilla kertoen sijainnistani. No, en minä sitten päässyt muutakaan kautta, ja ihmiset pyysivät minua vielä julistamaan kaupunkisodan voiton päin Riston naamaa. Kävin sen tekemässä, mutta harmitti vähän se vaneri siinä välissä. Kuulemma ens kerralla kun mä pääsen sinne niin sitten niitä ei tarvi enää olla siinä, mutta sillä Ristolla on ilmeisesti hakusessa joku SERTi vielä ja valioituminen mielessä niin sen pitää varjella sen nättiä naamaa etten mää vahingossa raapase sitä. Tai jostain serteistä mä ainakin kuulin puhuttavan ja näytelmistä. Mutta joka tapauksessa, oli ihan sikakivaa ja mää pääsen kuulemma uudestaankin!

torstai, 1. lokakuu 2009

ONNEA MINÄ

sillä minä täytän tänään kaksi vuotta!

Onnea myös sisaruksilleni Nekulle, Hulille ja Nallelle!

sunnuntai, 27. syyskuu 2009

Kotona

Reissunainen on palannut kotiin. Mua oli kuulemma jo ikävöitykin, mutta mä en oikein osannut suhtautua tohon Panuun taas heti aluksi. Kyllä mä nyt jo vähän, mutta aluksi mä vähän murisin sille. Kun se ei välttämättä vielä etukäteen tiedä miten Miss Eckeröitä kuuluu kohdella. No sit kun mä olin sille koittanut murista niin mua alkokin vähän harmittaa kun se oli niin ilosesti tullut mua ulos vastaan ja kaikkee. Sit mä aloin miettiin että mitäs jos se ny suuttukin mulle oikein kunnolla... Sit mä en enää uskaltanutkaan tulla keittiöstä pois ennen kun äiti tuli mut hakemaan...

Nyt mua jo vähän ihmetyttää että miten mä sillai Panua ujostelinkin, ei kai se nyt parissa päivässä ole niin paljoa muuttunut. Ja nyt se on tossa mun vieressä nukkumassa. Me syötiin vähän herkkuja yhdessä ja ihasteltiin mun hienoja ruusukkeita, ja sit me oltiinkin jo ihan kavereita taas.

Reissusta sen verran, että laivalla oli kivaa, mä pääsin kannellekin ja kaikkee! Enkä yhtään pelänny. Olin ihan kiltti ja reipas koko ajan :)

Mä kirjottelin ton mun näyttelyarvostelunkin tonne omalle sivulleen niin voitte käydä lukemassa. Nyt meen nukkumaan, koska mua väsyttää ihan hirrrveeesti!

lauantai, 26. syyskuu 2009

Tärkeä tiedotus:

Miss Eckerö vuodelta 2009 on: töttöröröö; MINÄ!

Minä osasin ottaa laivalla niin maltillisesti, ettei tullut silmäpusseja, ja olin sitten niin erinomaisen kaunis Affenanmaan missikisoissa, että olin kaikkein kaunein. Yksi komea poika meni vielä minun edelle, mutta tytöistä olin kaunein. Eli olin ERI AVK1 PN1 VSP SERT CACIB tai jotain sellasta.

Nyt menen juomaan skumppaa ja pitämään hauskaa, vasta huomenillalla menen kotiin! Terkkuja Panulle ja äipälle!