Yks ihan tosi tärkee tapahtuma on jäänyt meillä raportoimatta, ja aion sen tehdä nyt. Panukin antaa mun kertoa, koska muuten mulla tulee vaan missijuttuja ja joku pian luulee, että oon joku hienohelma. No way, José. Kunnon terrierillä saa olla vähän multaa kynnenalusissa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
No se yksi erittäin tärkeä tapahtuma oli tietenkin parsoneiden agilityleiri toukokuussa. Minun piti aluksi lähteä vain Panulle seuraneidiksi, mutta äiti saikin minulle ihan oman harjoittelupaikan aloittelijoiden ryhmästä. Jee!
Ekana päivänä me kokeiltiin jotain yksittäisiä esteitä. Siis ihan sikahelppoo! Joku pussikin niin ihan ylihelppoo! Paitsi ihan mukavaa silti kun hetkeks saattaa mennä vähän suuntavaisto sekasin. Mutta täysiä vaan suoraan eteenpäin, se oli hyvä taktiikka. Verkkokepit oli mulle ihan uus juttu, ja osasin jo aika hyvin niitä parin kerran jälkeen.
Sit mentiin puomia ja hyppyjä ja putkea ainenkin. En enää ihan muista. Sit mun reenien jälkeen oli Panun vuoro.
Se meni tosi hienosti ja sitä oli kiva kattella, vaikka pakko tunnustaa, että välillä saatto olla hetken silmätkin kiinni kun oli niin nautinnollista siellä omenapuun varjossa.
Illemmalla äiti meni johonkin ihmisten iltajuttuihin, mutta tuli vielä viemään meitä lenkille. Käytettiin siinä vapaat radat vielä hyödyksi ja kokeiltiin muutamia juttusia siinä. Minä sain kokeilla keinua! Se oli ihan mahtavaa kun se ottaa mahasta kun se lähtee kallistumaan. En olis malttanut ollenkaan lopettaa.
Illalla oltiinkin jo aika puhki, ja mentiin sänkyyn nukkumaan ennen kun äiti ehti edes laittaan lakanoita…
Seuraavana päivänä oli taas ensin mun reenit. Ja arvatkaa mitä! Mentiin jo ihan lyhyttä rataakin, parhaimmillaan 7 esteen rataa! Olin kyllä huikeen hyvä! Joku ihana ihminen otti vielä kuviakin, tässä niitä:
Panustakin otettiin taas kuvia:
Sen lisäksi että siellä leirillä sai mennä hirveesti agilityä, niin siellä oli myös kaikkia ihania poikia ja jotain ihan mukavia tyttöjäkin. Eniten mä tykkäsin Urposta, se on kuulemma joku Pernon kuningas tai ainakin paroni. Vai parsoni en mä ny oikein taas muista. Mutta sellanen ihana komee nuorimies, joka supatteli mun korvaan kaikkia juttuja…
Panu taas ei niin siitä Upista piitannut, mutta sen emäntä oli Panun mielestä kyllä tosi ihana.
Eikä mikään ihme kun se piti Panua hyvänä:
Kaiken kaikkiaan se koko leiri oli kyllä tosi mahtava! Toivottavasti päästään ens vuonnakin!!
P.S. Terkkuja sille komeelle Upille... Kih kih... Musta tuli tänään aikuinen =)
Kommentit