...vaikken oo kirjotellutkaan.

Viimeks kerroin siitä kun me käytiin siellä lääkärissä. Niinkun jo kerroinkin niin mä sain silmätippoja lahjaksi siltä tätiltä. Siis ihan huikee lahja! Kun vähän räpyttelee silmiä äitille niin että se saa sen tipan laitettua, niin aina saa jotain palkkaa ja niin hirveesti kehuja etten meinaa housuissani pysyä. Ihania tippoja, harmi kun ne jo loppu. Se täti anto sen lahjan varmaan sen takia, että se tiesi seuraavalla viikolla satuttavansa mua. Käytiin nimittäin siellä lääkärissä uudestaan seuraavalla viikolla kun meillä oli rokotukset vielä saamatta. Ihan kaikessa rauhassa imuroin raksuja pöydältä kun yhtäkkiä alko sattuun niskaan ja pääsi ihan itkukin. Se täti vaan nauro että ompa tarkka tyttö kun ekasta piikistä en sanonut mitään, mutta tokasta piikistä mihin oli piilotettu jotain ikävää ainetta niin heti sanoin. Panukin nauro mulle, mutta hyytypä senkin hymy kun se täti alko läheneen sen peräpäätä kumihanskan kans...

Lääkäritätin tapaaminen onkin ollut meidän elämän kohokohtia parsonlenkin lisäksi viimeaikoina. On ollut aika kurjia kelejä ja pimeetä ja märkää ja äiti on paljon ollut pois kotoa. Agiliitämys on ollut varsin epäsäännöllistä viime viikkoina, eikä oo oikein ollut muitakaan harrastuksia. Maalla ollaan päästy vähän käymään, mutta siis aivan liian vähän. Blaah.

Tällä viikolla meillä alkaa uudet takkutreenit jossain sisähallissa. Se on eri sisähalli missä ollaan käyty parsonporukalla, ja kyllä me siellä siis jatkossakin käydään. Eli agiliitämystä on kyllä luvassa kunhan tää tästä vähän vakiintuu. Mäkin oon siinä jo aika hyvä ja nopeempikin kun ennen. 

Meillä ois hirveesti kivoja kuviakin, mutta me ei saada niitä nettiin koska äitin kone on jotenkin rikki eikä se mee nettiin. Koitetaan saada jotain rotia siihen koneeseen niin näätte sitten taas meitäkin.

Panun puolesta vielä kiitoksia kun monet oli muistaneet sen nimpparin eilen =)