Tänään minä olin taas missikisoissa. Lähdettiin äitin ja Riitan ja yhden minun poikakaverin, Sepon kanssa Tuulokseen aamusella. Ne missikisat oli jossain ihme parkkihallissa, mikä oli monen mielestä aika kurja ja pelottava paikka, mutta minun mielestäni kurjinta oli ehkä ne Alman jättämät terveiset minun poksiini... Sillä oli nimittäin ehkä tullut joskus hieman huono olo auton kyytissä ja minut vaan survottiin sinne sekaan... Ja ne huomattiin vasta kun oltiin lähdössä takaisin kotiin päin... Et tosi kiva.

No kuiteski, ensin kehässä pyöri Seppo, mutta tuomaria kismitti siinä joku ja se ei voittanu. Sitten siinä oli välissä pari muutakin ja sitten mää menin. Meitä avoimen luokan tyttöjä oli 8 kappaletta, ja oltiin aika kauniita kaikki. Äitiäkös se vasta jännitti sellainen. No, se tuomari pohti meidän kaunemmuusjärjestystä ihan hirmu kauan, mutta kuitenkin loppujen lopuksi se valitsi minut kaikkein kauneimmaksi meistä "avohoitoluokkalaisista" niinkun Maisa sanoo. Sitten siinä oli vielä yksi valionainen ja vetskunainen ja sitten mentiin paras narttu -kehään. Tuomari juoksutti meitä ihan hirveettömän monta kierrosta ja mietti ja pohti taas tosi kauan, mutta sitten se valitsi kolmanneksi ja neljänneksi sellaiset jotka olivat minun luokassani olleet toinen ja kolmas. Siinä kohtaa äiti tajusi, että minä olin kahden parhaan joukossa, koska olisi se ollut hassua jos ei se minua olisi valinnut vaikka ne kaksi minun jälkeeni sijoittunutta valitsi. Sitten se alkoi jännittämään, että voittaakohan sen koko roskan nyt se valionainen, vai kenties juniori- tai nuorten luokan narttu. Koska jos joku junnu tai nuori voittaa, niin se saa sertin ja minä en, mutta se valio ei tietty enää sitä tartte. 

Niin, eli kertokaapas nyt hyvät ihmiset missä oli tuon äitin luotto meikäläiseen kun se ei siinä kohden ajatellut että MINÄ voisin ehkä voittaa ne kaikki? Voitte uskoa sen järkytyksen ja riemun kun tuomari määräsi valionaisen kakkospallille, ja minut sitten kaikkein kauneimmaksi naiseksi! Voi kyllä se oli onnellinen, ja niin olivat muutkin minun sankoista kannatusjoukoistani! Aatelkaa, minun Sofi-äidin koko perhe oli lähtenyt minua kannustamaan! Kyllä kannattikin, niin hienosti meni tänään! No sitten minä menin vielä pyörimään sen komeimman pojan kanssa kehään, mutta sen Junnun tuomari katsoi minua hienommaksi, mutta se ei haitannut kyllä ollenkaan :)

Elikkäs siis, kun minä nyt tänään olin Miss Tuulos, ja sain sitten taas sellaisen sertifikaatin, ja olen jo muutama viikko sitten täyttänyt kaksi vuotta, ja kun minulla oli ennestäänkin niitä sertejä, niin minusta tuli sitten samalla Miss Suomi, eli Suomen Muotovalio!

Kirjoitan vielä arvostelunkin tuonne omalle sivulleen, ja samalla edellisenkin näyttelyn, eli Erkkarin arvostelun. Sielläkin minä pärjäsin ihan hienosti; sain vara-sertin ja olin avoimen luokan narttujen toinen. Ja siellä oli vissiin joku 80 narttua... Mut joo, tulokset tulossa sinne ihan hetikohta justaansa!