Tänään onkin ollut sitten monenlaista touhua. Aamulla pääsin Panun kanssa puistopissille, ja tällä kertaa menin omassa hihnassakin aika pitkään. Melkein koko puiston ympäri. Päivällä Panu meni iskän kanssa lenkille ja me tytöt kierrettiin vaan pari korttelia, koska mun on kuulemma hyvä päästä ihan yksinkin harjottelemaan remmissä kulkemista. Ihan hyvin meni, mitä nyt piti hieman jähmettyä kun kuului omituisia ääniä. Lopulta huomasin sen olevan ihan vaaraton juttu, ja muutenkin piti mennä eteenpäin jos halus herkkua. Ja minähän haluan. Aina.

Kotona harjoteltiin hieman pöydällä oloa. Se on ihan helppoa. Siinäkin vaan syödään. Kai mä nyt osaan pöydälläkin syödä. Ihmiset tekee joskus asioista niin hirveen vaikeita. Hirveestä tulikin mieleeni mun yksi herkkuruoka, hirveen liha. Njam, ku se on hyvää!!

No sitten illalla koittikin mun suuri debyyttini Mansen parsonistien joukossa. Siis Panun lisäksi. Panu me jätettiinkin nyt kotiin, että saan ihan rauhassa kattella ja tutustua. Siellä lenkillä oli kaikkia hirmu tärkeitä vieraita, kuten mun isäni Kamu ja sisareni Nekku. Oli se vaan komee ja vaikutusvaltaisen oloinen se isäpappa. Nekulle mun piti näyttää, että mä oon edelleen kipakka plikka, vaikka kaikki aina sanookin, että mä oon tosi pieni. Ihan hyvin pystyin kipeen sen selkään kuitenkin ja vielä pysyinkin siellä! Ja murrasin vielä varmuuden vuoksi, ettei vaan jää epäselväks. Kyllä se sieltä meinas jotain sanoo, ja meillä jäikin vähän sanailut kesken ku mut nostettiin syliin. Piti kuulemma päästä eteenpäinkin välillä, ettei ihan jäädä kyydistä. No, siellä kyydissä olikin ihan mukavaa kun pääsi oikein takin alle. Sinne mun tuli sitten uni, enkä malttanut enää herätä olleskaan. Pikkasen mä vielä kävin ihmisten sylissä esittäytymässä, ja Kiukkukin tuli mua moikkaan oman emäntänsä sylistä. Seuraavan kerran mä sitten heräsinkin vasta kotipihassa, ja sitten jaksoinkin taas riekkua Panunkin kanssa.

Mulla olis aina kovasti kerrottavaa ja paljon on otettu kuviakin, mutta aina ei vaan jaksa kirjottaa... Pikkasten täytyy muistaa nukkuakin, että kasvaa ja pysyy terveenä. Mä voin pyytää jos toi äiti laittais vielä kuvia myöhemmin, mutta mun tarvii mennä nukkumaan. Katoin jo paikankin valmiiksi keittiön kaappien vierestä. Siellä kaapeissa on ruokaa, joten kaikkein viisainta on nukkua siinä edessä, ettei sieltä vaan oteta mitään ilman, että mä huomaan.