Siis nyt tää meidän sairastelu on lähtenyt oikein kierteeseen. Mulla alkoi viikonloppuna silmä punoittamaan ja kutiamaan. Äiti sai mulle onneksi tänään räätäliajan (soitti 3 ja puoli tuntia ennen kun pääsi läpi!!) ja minun piti sitten mennä sieltä kysymään että mikä mun silmää vaivaa. No, mulla on sit sellanen sideharson tulehdus. Mä oon ihan varma että se on tullut niistä Panun sideharsoista mitä sen tassuun laitettiin. Nyt kun niitä ei enää oo laitettu niin ne on halunnut tulla mun silmiin. Mä en olis yhtään halunnut antaa räätälin kattoo mun silmiin kun mä säikähdin että mäkin saan sellasia tikkejä ja sit pitää pitää viikon ajan sidettä silmillä. Ei se ollut Panustakaan hauskaa ja sillä oli sentään vaan tassu kipee. No, ei mulle onneks mitään tikkejä laitettu eikä sidettä silmille. Se oli hyvä että tulehdus on vaan siinä sideharsossa eikä ollenkaan verkkokalvossa. Räätäli epäili että mun silmiä on ärsyttänyt joku hiekka tai muu ja siitä se olis sit niinkun tulehtunut. Nyt ei näkynyt mitään ärsytyksen aiheuttajaa, tarkistettiin muun muassa että ei oo mitään ripsiä väärässä paikassa tai muuta.

Lääkkeeksi mä sain sellasta antipojoottisalvaa mitä mun silmiin laitetaan. Se ei oo niin kamalaa ja siitä saa herkkuja kun antaa äitin laittaa niitä. Niin ja Panu saa samaan aikaan omat antipojoottinsa, ja sekin ottaa ne ihan reippaasti. Me ollaan molemmat siis potilaina mutta me ollaan silti tosi reippaita. Kattokaa vaikka meidän sunnuntain riekkumisia:

Sit me tykätään kattella ikkunasta kadulle:

Panu on yleensä aika ihana ja huolehtivainen isoveli.

Meillä oli koko päivän peitot ja tyynyt ja viltit ja kaikki tossa sohvalla ja me makailtiin siinä yhtenä kasana. Huomaatteko että Panu on aika notkee kun sillä on jalka niskan takana?

Tai saatto se olla munkin jalka. Aina ei sellasessa kasassa tiedä mikä on kenenkin raaja.

Välillä otetaankin sitten oikein rennot asennot ja tuuletellaan massuja:

Ja välillä nukuttiin ihan erikseenkin:

Laitan vielä yhden kuvan Panun tassusta niin näätte kuinka hyvin se on parantunut. Se haavan kohta on parantunut jo melkein kokonaan, isoimmat reiät on jääneet niistä tikeistä. Mut eikohän nekin siitä parane.

Ai niin, mä kai nyt sittenkin pääsen äitin mukaan sinne Snadiin Voittaja-näyttelyyn. Kun se ny kerta joka tapauksessa menee niin ihan hyvin se voi ottaa mutkin mukaan. Eli nähdään siellä, tutut ja tuntemattomat!