Olin tänään taas pitkästä aikaa missikisoissa misseilemässä. Aamulla kun piti lähtee niin ei olis kyllä yhtään huvittanut. Menin vaan boksiin ja teeskentelin nukkuvani... No, siitä lähdettiin autoon sekä minä että boksi.

Ajeltiin sitten joku aika (ei hajuakaan kauanko kesti kun nukuin vaan) ja tultiin perille johonkin sellaseen paikkaan missä oli aika monta meitä parsoneita. Pissasin pihalle ja menin äkkiä sisälle omaan boksiin nukkumaan. Väsytti vieläkin ihan sikana. Oli aika märkää ja kylmää ulkona ja teki vaan mieli upota vällyihin.

No, eipä siellä vällyissä saanut ikuisuuksiin olla, vaan piti sitten mennä pyörähtelemään kehässä. Menin taas Riitan kanssa, ja äiti nakersi kannustuksen vuoksi vaaleanpunaisiksi lakattuja kynsiään maha kipeenä siellä yleisössä. Mä en kyllä käsitä mitä se aina niin jännittää, varsinkin kun ei oo mitään paineita sertien tai muiden suhteen. Vaikka on kai toi erkkari sellanen aika hieno juttu, meitä oli nimittäin ihan hirveesti siellä, 80 narttua tai jotain sellasta.

No, oliko ne ne äitin kynnet tai huppari vai oliko se ihan vaan mun karismani, mutta se tuomaristäti antoi mulle vaaleanpunaisen nauhan, ja vielä pikku ruusukkeenkin. Meitä junnutyttöjä oli 15, ja se tuomari oli sitä mieltä, että olin meistä junioreista kaikkein kaunein. Olihan se aika hieno tunne, koska kauniita tyttöjä oli paljon. Olin vähän hämilläni kaikista saamistani kehuista, vaikka se ihan kivaa olikin. Tässä mä oon mun JUK1-pokaalin kera:

No sitten junnukehän jälkeen sainkin aika kauan taas lepäillä. Kävin mä siinä ulkonakin, vaikka yritin hienosti pistää neliraajajarrutuksen päälle ovensuussa. Vieläkin oli märkää ja kylmää. Mutta piti sitä Panuakin käydä moikkaamassa, se kun odotteli autossa suurimman osan ajasta... Vaikka kävi se lääkärissäkin siinä välillä kun sillä oli taas uus pipi...

No, sitten mä menin vielä uudestaan sinne kehään, sellaseen kehään missä oli kaikkien luokkien parhaat naiset, siis neljä parasta junnuluokan, nuorten luokan, avoimen luokan, valioluokan, käyttöluokan ja veteraaniluokan naista. Siinä kehässä jännitys yleisössä oli päätä huumava, äiti väänsi melkein itkuakin. Siinä luokassa minä tulin toiseksi erään kauniin valioluokan nartun jälkeen, ja sain kolmannen SERTini! =) Se on kuulemma aika huikee suoritus, mutta mä en oikein oo vielä tajunnut sitä. Musta nyt ei tuu vielä sellasta muotivalioo vaikka sainkin kolmannen sertin, koska pitää saada ainakin se viimeinen serti sen jälkeen kun on täyttänyt kaksi vuotta. Ja minä täytin juuri vasta yhden. Mutta mä oon nyt meidän perheen epävirallinen muotivalio. Sitten kävin vielä ROP-juniorikehässä pyörähtämässä ja olin VSP-juniori. Tässä me ollaan:

Hirveen määrän mä sain kaikkia ruusukkeita ja pokaaleita. Ja kivan arvostelun, se on tuolla Näyttelyarvostelut-sivulla. Paras kohta siitä oli viimeset sanat: Pretty lady. =) Todellinen lady mä oonkin. Tässä mun pytyt ja ruusukkeet:

Lopuks mua taas harmitti kun jouduin lähteen ulos, ei olis juuri voinut vähempää huvittaa... No, onneks pääsin taas pian autoon ja nukkumaan. Ja aika pian olinkin taas kotona =) Home sweet home. Kyllä nyt kelpaa nukuskella. Niin, ja mikä parasta, saan taas SYÖDÄ!