Olen taas kotona. Sunnuntai-iltana pääsin takaisin. Ette kuulkaa usko kuinka hauskaa mulla ja Panulla oli taas pitkän erossaolon jälkeen! Me juostiin ja hypittiin ja painittiin taas niin että karvat vaan pöllys! Jossain vaiheessa Panu aina yritti sitä nylkytyshommaa, mutta mä oon keksinyt miten mä estän sen. Hyökkäys on paras puolustus, eli aina kun se on sillä tuulella, niin mä hyppään sen niskaan, otan päästä kiinni ja annan palaa. Äiti ei kyllä oikein hyväksy sitä multakaan, mutta ei se aina ehdi väliin.

Ekana yönä me jouduttiin eri huoneisiin nukkumaan kun äiti heräs yöllä meidän paineihin. Päivisinkin me ollaan eri huoneissa kun äiti on pois, mutta muuten ollaan yhdessä. Ei me ees jakseta koko aikaa leikkiä, eikä Panu varsinkaan. Tänään mä yritin aamulla leikittää sitä kun se nukku peiton alla, mutta sillä meni ihan totaalisesti hermo ja se murisi mulle peiton läpi. Aika tylsä vanha gubbe jos ei jaksa heti aamukuudelta alkaa leikkimään. Mutta on se kyllä ihan kiva että nää mun tuoksut on jo niin lopussa ettei tarvi enää asua eri paikoissa.