Eilen mulle kävi yks aika ikävä juttu. Lähdin äitin kanssa reippaana tyttönä vähän kävelylle, ja mentiin siitä kävelyltä sitten piipahtamaan tuossa meidän lähellä olevassa neuvolassa. Ollaan monesti siellä käyty kun siellä voi käydä tarkistamassa onko saanut yhtään grammoja kerrytettyä. Nytkin mä menin siihen vaa'alle, ja se näytti jo 4,1 kiloa. Joulun oksennustauti on siis kaamea muisto vain, jos sitäkään. No sitten mun piti odotella siellä ja kattella ohikulkijoita (melkein meni hyvin, mutta nukahdin).

Sitten yksi nainen tiesi mun nimen, ja menin sitten ihan innoissani katselemaan, että mitähän sillä voisi olla asiaa. Menin sen huoneeseen ja tervehdin sitä iloisesti. Äiti nosti mut oikein pöydällekin että yletän paremmin pussailemaan. Se täti teki mulle jotain tutkimuksia, tarkisti sydämen ja puristeli kylkien rasvakerroksista. Kaikki oli hyvin. Sain siitä hyvästä vähän raksuja palkaksi. Vetelin siinä sitten vimppoja raksuja kun yhtäkkiä mun niskassa tuntui jotain epämiellyttävää, ihan kuin jotain ainetta olisi levinnyt mun nahkan alla. Ja se kirveli. Mun iski hätä ja yritin riisuutua äkkiä, mutta se nahka ei vaan irronnut. Ravistelin ja kierin, mutta ei auttanut. Aloin kiljumaan ja itkemään ja menin äitin kainaloon piiloon. Äiti ja se nainen hieroi mun niskaa, niin sitten se vähitellen alkoi helpottamaan. Mulle ei oikein vieläkään oo selvinnyt mitä siinä tapahtui, ja kuka sen ansan viritti, mutta kun mä sen keksin, niin... 

Panu vaan nauro mulle kun kerroin siitä. Sille on kuulemma joskus käynyt samoin, mutta se ei ollut alkanut itkemään. Eli en kyllä usko, että sille on ihan sama juttu käynyt siellä.

Illemmalla mun mieli parani paljon, kun käytiin lenkittämässä Tiinaa ja sain juosta vapaana. Tällä viikolla olen onneksi saanut paljon juosta. Viime viikolla en juossut kun omassa pihassa, koska oli niin kurjat kelit ettei mua huvittanut kävellä lenkillä, ja sitten äiti ja iskä oli molemmat mahataudissa joten ei kukaan olis jaksanut lenkittääkään. Rupesi vähän näkymään vyötäröllä...

Mulla olisi vielä muutama sekalainen kuva viime ajoilta. Ensiksi pari kuvaa ihan vaan musta näyttämässä söpöltä. Ettette unohda.

Sitten pari ulkoilukuvaa. Mä rakastan lunta! Njam!

Sitten muutama kuva mun lempihommasta, eli nukkumisesta:

Tällästä kaikkee mulle kuuluu. Sitten vielä sellaista, että minut on kuulemma ilmoitettu johonkin missikisoihin. Siellä on kuulemma joku talent-osio, missä katsotaan kuka hienoiten seisoo ja kävelee ja näyttää hampaat. Ollaan sitä vähän harjoiteltukin äitin kanssa. Se ei ole siinä kovin hyvä, mutta minun kauneuteni ja sirot liikkeeni ehkä vielä pelastavat meidät. Hampaiden suhteen mua hieman jännittää, koska viime aikoina ne on alkaneet heilumaan. Yksi on ihan sen oloinen että se irtoaa kohta. Kun vaan ei tarvitsisi missikisoihin mennä vajaalla hammasrivistöllä.