Viime viikonloppuna minä olin taas kilpailemassa. Äiti on minulle toitottanut jo pitkään, että se hepulointi saa luvan loppua siellä kilpailuissa, koska äitin mielestä se asia on jo menettänyt viehätyksensä. Eräät yleisön jäsenet olivat kyllä toista mieltä, sillä äiti kuuli sunnuntaina ratahenkilönä ollessaan takana olevan tytön selittävän, kuinka kisoissa oli edellisenä päivänä ollut "ihan sikahauska yks koira joka sai hirveet hepulit tuolla radalla". Eli äiti pitäkööt vaan suunsa kiinni, hepulointi on edelleen loistavaa viihdykettä! Tosin voisin alkaa mieluummin keräämään rahaa sillä, kun nyt äiti on aina joutunut maksamaan siitä että olen päässyt hepuloimaan.

Lauantaina starttasin siis kaksi kertaa. Äiti oli ajatellut, että nyt se tämän vuoden tavoite ehkä toteutuisi, eli minä nousisin kakkosiin. Ne kaksi starttia olivat viimeiset tilaisuudet, ellen lähtisi johonkin kauemmas kisaamaan vielä tämän vuoden aikana. Ja siihen äiti ei suostu, että se ensin maksaa ilmot ja matkat ja sitten kotiin viemisinä on vaan muistot hienoista hepuleista. No, halusin kuitenkin säilyttää jännityksen loppuun saakka, ja ekalla radalla vedit vielä spurtit. Se fiilis on NIIIN mahtava, kun juokset A:lle tai puomille ja otat sieltä hyvät vauhdit. Ja hyvät oli hepulit tälläkin kertaa, mutta jatkoin sitten äitin kanssa vielä radan loppuun. Toisella radalla sitten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki tehdä se nolla, ja meninkin hienosti kaikki A:t ja puomit ja kaikki, mutta ÄITILLÄPÄ ei kestänyt hermo! Se sössi koko minun hienon ratani juoksemalla yhtä estettä päin ja kaatamalla sen! Se siitä sitten, ei tullut minusta kakkosluokkalaista tänä vuonna. Mutta enää en kyllä kuuntele minkäänlaisia syytöksiä asiaan liittyen!

No, lauantaina oli sitten muutakin tekemistä, ja siinä minä oli todella hyvä; sain kaksi nollaa! Kävin nimittäin silmä- ja polvitarkastuksissa. Polvista tuli siis nollatulokset, eli se tarkottaa sitä että ne on terveet! Kyllä kelpaa nyt hepuloida kun polvet pelittää! Toinen erittäin tärkeä tutkimus oli se silmätarkastus, ja siinä minä sain viivoja, eli EI MITÄÄN epäselvyyksiä siitä, etteivätkö silmäni olisi sisältä yhtä kauniit kuin ulkoa! Nyt on hyvä mieli kaikilla, nämä nollat ja viivat ovat nimittäin paaaaaljon tärkeämpiä kuin agilitynollat.

Niin, ja vielä viittaus otsikkoon: Riitta oli hoitanut minun, Ulvomäen Orvokin, virallisia paperihommia erään yhtiön kanssa. Sieltä oli tullut kuittaus jonkun Ulvomäen Kyllikin asioista! Voi tsiisus sentään, minen oo mikään Kyllikki!

Niin ja sitten vielä sellasta, että meitsi lähtee viikonloppuna laivalle! Jeejee, biletystä biletystä!