Lomalla oli melkoista hiljaiseloa, mutta nyt aletaan taas palata elävien kirjoihin ja ehkä meistä kuuluukin hieman useammin. Panu jo kertoilikin jonkin verran meidän joulun ja uudenvuoden touhuista. Mä kerron vaan mun parhaat palat. Parastahan joulussa oli kinkku. Se vaan kiusas mua tuoksumalla mun nokkaan koko ajan ja sehän teetti paljon patsastelutyötä. Toisiks parasta oli lahjat. Sit kivaa oli myös kun näin kaikkia uusia ihmisiä, myös sellasia tosi pieniä. Niiden kanssa sai leikkiä, mutta ei niistä juuri muuta iloo ollut. Ai niin, se yks niistä syötti kyllä mulle piparia, se oli ihan kivaa. Tyhmää joululomalla oli se, että mä olin monta päivää ihan tosi kipeenä, enkä jaksanut tehdä mitään. Eikä ruokakaan oikein maittanut. Pari päivää näytin vaan tältä:

Alotin joulun pyhinä myös uuden harrastuksen, mejän. Se oli kivaa, koska siinä sai kinkkua. En vaan ekaks arvannut yhtään mistä oli kyse, mutta sit kun huomasin veren herkkutuoksun maassa, niin arvailin, että pitää varmaan nuuskutella. No nyt tuli sitten lumet, joten sellaset nuuskuttelut jää taas hetkeksi. Muuten voin kyllä nuuskutella, Panu on opettanut mua. Se on opettanut mulle aika paljon muitakin juttuja, ja äiti kehuu meitä hirveesti. Tänään äiti oli kyllä Panulle tosi vihanen kun ne tuli iltalenkiltä. Panu oli nähnyt Pupu Puistojussin ja lähtenyt livohkaan. Se oli kyllä remmissä, mutta äiti oli niin ajatuksissaan ja kömpelö uusine rukkasineen, että remmi lipes. Ei se muuten olis niin vihanen ollut, mutta kun Panu pääsi melkein hengestään juoksemalla sen Pupun perässä autotien yli. Ei kuulemma ollut monesta metristä kiinni ettei jäänyt auton alle. Kerrassaan typerää tuollanen jahtaaminen. Oli kuulemma ollut kuitenkin aika hilkulla pari kertaa ettei saatu pupupaistia, ja Panu olikin aika polleeta poikaa kotiin tullessaan.

Niin, kävin myös vaa'alla kolmen kuukauden rajapyykin tuntumassa, ja painan nyt noin 3,25 kiloa. Joulun sairastelut vähän verotti, mutta olen mä taas saanut vähän massaa. Olenkin saanut aika paljon ruokaa, ja hyvin se on maistunut. Laitan myös kuvan itsestäni, että tiedätte miltä nykyisin näytän:

Itse asiassa tuo kuva on jo pari päivää vanha. Tänään multa lähti parta. Äiti halus nähdä paremmin minkä mallinen mun naama on ton kaiken karvan alla, ja kaunishan se on kun mikä. Tässä kuvassa mulla on parta nypitty, mutta poskissa on vielä sellaisia tuppoja, että ne vääristää:

No, lupaan laittaa kuvia taas enemmän kunhan äiti muistaa ottaa. Ja ehtii. Oon nimittäin Salamaparsoni, musta ei niin vaan saakaan kuvia napsittua. Nyt mun täytyy mennä vielä maistelemaan herkkuja mitä haettiin tänään sellaisesta barffikaupasta. Yam!