Nyt olen siis jo niinkin iso tyttö kuin 9-viikkoinen. Äippä unohti käydä eläinräätälillä mut punnitsemassa, joten en nyt tiedä paljonko massaa olen saanut kerättyä, mutta huomenna voitais kuulemma käydä. Se kun on ihan tuossa naapurissa.

Mä oon jo tosi hyvin kotiutunut tänne Panun kaveriksi, ja ollaan keksitty vaan parempia leikkejä. Sitäpaitsi Panu ei enää kauheesti välitä vaikka tekisin mitä. Paitsi aamulla se kyllä ei tykännyt kun se oli peiton alla ja mä tallustelin sen päällä... Mutta ihan kivat leikit meillä on aina välillä.

Luita me voidaan kuitenkin syödä jo ihan vierekkäin.

Monesti musta tuntuu, että Panulla on paremmat luut, ja käyn sen suuhun kurkkimassa.

Se ei välitä edes siitä. Joskus se on melkein antanut mun ottaa sen luun suoraan sen suusta, mutta äiti sano sille, ettei sen oo pakko, ja sit se ei oo viittinytkään. Mun suusta se kyllä hakee luun aina välillä, enkä uskalla kauheesti laittaa vastaan.

Panu on tosiaan ruvennut syömään ruokansa aika hyvin,mutta mä käyn silti aina tarkistaan sen kupin jos sinne on vaikka jäänyt jotain:

Yhtään ulkokuvaa mulla ei nyt oo, mutta olen kyllä ulkoillut aika paljon. Tänäänkin olin puistossa ja juoksin koko matkan ihan ite Panun perässä. Ja välillä yhden lenkkeilijänkin. Remmissä mä menin vasta vähän matkaa kun se on vielä musta aika hankalaa. Pitää kuulemma opetella, että pääsen esittäytymään sinne parsonlenkille missä on paljon meikäläisiä. No, huomenna jatkuu harjoitukset.