Olin eilen taas kisoissa. Eikä huvittanu sitten yhtään. Eka rata oli ihan liika aikasin aamulla, eihän kukaan nyt jaksa kaheksalta lauantaiaamuna juosta täysiä. Tokalla mua melkein jo huvitti ottaa pari juoksuaskeltakin. Siltä radalta ei saatu mitään muuta virhettä paitti aikavirhettä reilu kaheksan sekkaa. Kolmas rata olikin sitten jo ajoitettu aivan liian kuumalle kelille. Ei jaksanut kerta kaikkiaan alkaa siellä riehumaan sellasella helteellä.
Illalla mua väsytti sitten aika rankasti, ja joku dorka tuli taas napsimaan kuvia kesken mun unittelun.
Olikohan tääki ihan tarpeellista saada ikuistettua?
Sitten tänään kun tulin Panua tsierliidaamasta niin äiti antoi vihdoin periksi. Se on riistänyt multa mun rakkaan Hämpsi-Hipon jo viikkokaudet sitten kun se ei kestänyt katsella meidän leikkejä. Nyt olen tällä viikolla hieman itkeskellyt sen perään ja käynyt välillä vaatehuoneessa sitä tuijottelemassa. Tänään se ajatteli, että ehkä apeuteni siitä helpottaisi jos saisin hetken viettää laatuaikaa Hämpsin kanssa ja antoi sen minulle. Mutta ei minun tehnyt mieli sitä hämpsiä, minä halusin antaa sille ruokaa ja hoivata sitä. Se oli varmasti niin kovin nälissään oltuaan viikkotolkulla vaatehuoneessa. Siispä tarjouduin antamaan omastani.
Jostain syystä Hämpsi ei kuitenkaan ollut kovin nälisssään, joten ajattelin mennä hieman herättelemään Panua ja kysyä josko hänelle maistuisi.
Siinäkin kävi sitten loppujen lopuksi niin, että ei Panullekaan maistunut, mutta yhdessä oli kuitenkin ihan kiva nukkua pitkästä aikaa. Me ei olla aikoihin nukuttu näin läheisesti kun jotenkin mä en enää oo halunnut.
Nyt äitikin onneksi ymmärtää, että minä en voi kuluttaa energiaani tuolla kaiken maailman areenoilla, koska minulla on monta nälkäistä suuta ruokittavana. Myös pesien rakenteluun kuluu yllättävän paljon energiaa.
Kommentit