Perjantaina minä sain aika kivan synttärilahjan. Minä pääsin pelaamaan sellaista kaupunkisotaa. Siellä mentiin sellasissa pienissä vaneriluolissa pimeessä, aseina vaan omat kynnet ja hampaat. Vastustajana oli Suuuuri ja Pelottava Punakettu - no ei vais, oikeesti semmonen vähän plösö Risto-kettu jonka kanssa mä oon kerran aiemminkin ollut sellasessa paneeliväittelyssä siellä samassa paikassa. Pelin nimi on siis se, että Risto saa vähän etumatkaa kun se menee sinne luolaan, ja mä lähren perään sitä sieltä etsimään. Ensin Risto menee siihen keskelle luolastoa keskipesään, jossa vähän niinku tarkastetaan että molemmat kaupunkisotapelin osapuolet on niinku kartalla. Sit ku kettu kuittaa ja mää kuittaan niin peli alkaa. Risto lähtee ensin ja yrittää harhauttaa suurta metsästäjää valitsemalla joko Idän tai Lännen. Sitten se piiloutuu ja jää silmät kiiluen väijymään vastustajaansa valitsemaansa piilopaikkaan. Minä, suuri, mutta varsin pieni metsästäjä, pääsin liikkumaan luolassa niin äänetönnä, että onnistuin hämmentämään niin vastapelurini Riston kuin kaikki ihmisetkin. Löysin Riston noin sadasosasekunnissa kyhjöttämästä sieltä piilostansa, mutta sepäs olikin siellä suojassa vanerin takana. Niinpä murahdin ja lähdin etsimään toista reittiä. Siinä vaiheessa ihmiset luolan ulkopuolella menivät hämmennyksiin, koska minusta ei kuulunut pihaustakaan, ja ne eivät huomanneet että olin jo kahdessa sadasosassa ehtinyt toiselle puolelle luolastoa. Osasin myös liikkua niin pienenä, että edes liput eivät liehuneet luolien katoilla kertoen sijainnistani. No, en minä sitten päässyt muutakaan kautta, ja ihmiset pyysivät minua vielä julistamaan kaupunkisodan voiton päin Riston naamaa. Kävin sen tekemässä, mutta harmitti vähän se vaneri siinä välissä. Kuulemma ens kerralla kun mä pääsen sinne niin sitten niitä ei tarvi enää olla siinä, mutta sillä Ristolla on ilmeisesti hakusessa joku SERTi vielä ja valioituminen mielessä niin sen pitää varjella sen nättiä naamaa etten mää vahingossa raapase sitä. Tai jostain serteistä mä ainakin kuulin puhuttavan ja näytelmistä. Mutta joka tapauksessa, oli ihan sikakivaa ja mää pääsen kuulemma uudestaankin!